Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on psykiatrinen sairaus, jossa esiintyy vaihtelevasti maanisia, hypomaanisia, masentuneita tai sekamuotoisia sairausjaksoja. Sairausjaksojen välillä voi olla myös oireettomia kausia. Niitä kutsutaan remissioksi.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kahta tyyppiä. Tyypissä 1 sairastuneen mieliala vaihtelee rajusti masennuksen ja manian välillä. Tyypissä 2 vauhtijaksot ovat lievempiä, hypomaanisia jaksoja ja masennusoireisto on vallitsevampi.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö voi alkaa missä tahansa elämän vaiheessa, mutta usein se puhkeaa nuorella aikuisiällä. Keskimääräinen sairastumisikä on 22 vuotta.

Sairaus itsessään ei ole perinnöllinen, mutta alttius sairastua on. Sairastuminen vaatii perinnöllisen alttiuden lisäksi laukaisevan tekijän ympäristöstä. Esimerkiksi stressaavat elämäntapahtumat voivat laukaista sairauden.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin prosentti suomalaisista.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy runsasta oheissairastavuutta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sairaus kasvattaa merkittävästi itsemurhariskiä. Tähän peilaten kaksisuuntainen mielialahäiriö on aidosti hengenvaarallinen sairaus.

Sairastumisesta oikean diagnoosin saamiseen kestää keskimäärin 8 vuotta. Suuri viive johtuu muun muassa siitä, että sairastunut ei välttämättä koe olevansa sairas ja niin ollen ei hakeudu ripeästi hoitoon. Kaksisuuntainen mielialahäiriö myös tulkitaan alkuun usein virheellisesti masennukseksi. Erityisen helposti näin käy sairauden tyypissä 2, jossa vauhdikkaat jaksot ovat lievempiä ja masennus hallitsee sairaudenkuvaa.

Mania

Maaninen sairausjakso poikkeaa radikaalisti sairastuneen normaalista psyykkisestä toiminnasta. Mieliala voi olla voimakkaan euforinen ja suuruusharhojen värittämä. Normaalit sosiaaliset estot väistyvät. Puheliaisuus lisääntyy ja ajatustoiminta on vuolaan kiihtynyttä. Sairastunut on aktiivinen, mutta keskittymiskyvytön, ja energisyys purkautuu alati vaihtuviin kohteisiin.

Maanisen ihmisen unen tarve vähenee. Nukkumisesta saattaa tulla lähes mahdotonta levottomuuden ja ideoiden tulvan hallitessa mieltä. Maanisessa vaiheessa sairastunut voi olla myös fyysisesti rauhaton ja vauhdikas ja kykenemätön esimerkiksi istumaan paikoillaan.

Maniassa ihminen voi käyttäytyä monin tavoin holtittomasti ja tehdä pahaa jälkeä ihmissuhteilleen ja taloudelleen. Päihteidenkäyttö saattaa riistäytyä käsistä, ostovimma kadottaa taivan tuuliin tilin viimeisetkin rahat ja seksuaalinen vastuuttomuus rikkoa parisuhteita.

Joskus maaninen ihminen voi olla myös voimakkaasti ärtynyt. Muut ihmiset tuntuvat tyhmiltä ja hitailta. Dysforisesta maniasta puuttuu haltioitunut riemukkuus. Kiihkeästä vauhdikkuudesta huolimatta ajatusmaailma saattaa olla synkeä.

Mania vaatii usein sairaalahoitoa, ja moni maanikko päätyy sairaalaan tahdonvastaisesti ulkopuolisten toimittamana, koska sairaudentuntoa ei läheskään kaikilla maniassa ole.

Hypomania

Hypomania tarkoittaa vauhdikasta mielialaa, joka ei kuitenkaan ole yhtä äärimmäinen kuin mania. Euforiaa ja levottomuutta saattaa esiintyä, mutta pääsääntöisesti hypomaanisella ihmisellä on todellisuudentaju tallella. Vauhti värittää todellisuutta, kun maniassa puolestaan vauhti pyyhkii todellisuudentajun mennessään.

Hypomaniassakin ihminen voi saattaa itsensä pahoihin vaikeuksiin taloudessaan, ihmissuhteissaan, työ- tai opiskeluelämässään ja fyysisessä terveydessään. Hypomaniaankin on syytä suhtautua vakavasti ja pyrkiä hillitsemään vauhdikasta liitoa, jotta peruuttamattomia vahinkoja ei sattuisi.

Sairastuneet eivät juuri koskaan hakeudu hoidon piiriin hypomaanisina, koska useinkaan hypomania ei tuota ihmiselle itselleen merkittävää kärsimyksen kokemusta, vaan pikemminkin päin vastoin. Lähipiiri saattaa kyllä kärsiä sairastuneen kohelluksesta, mutta hypomaanikolle itselleen tila voi tuntua nautinnolliselta. Energiaa, jaksamista ja ideoita riittää - ainakin siihen saakka, kunnes liito vääjäämättä laskeutuu takaisin normaalitilan kamaralle, tai jopa suoraan masennuksen harmaaseen saveen.

Masennus

Masennuksella tarkoitetaan mielialaa, joka on poikkeavalla tavalla laskenut. Asiat, jotka normaalisti tuottaisivat mielihyvää eivät tee sitä enää. Masentuneen ihmisen kiinnostus ympäristöään, muita ihmisiä ja elämän ilmiöitä kohtaan vähentyy. Aloitekyky heikkenee ja päätöksenteosta tulee vaikeaa. Mieliala on toivoton ja synkkä. Vakavassa masennuksessa esiintyy usein itsetuhoisuutta vähintään ajatuksen, joskus myös tekojen tasolla.

Monesti kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava hakeutuu ensi kertaa hoitoon juuri masennusjakson koittaessa, koska masennusvaihe tuottaa kärsimystä ja usein silloin sairaudentuntokin on vahvimmillaan.

Sekamuotoinen jakso

Toisinaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava kokee joko samanaikaisesti tai hyvin nopeasti vaihdellen sekä masennus- että maniaoireita. Tämä tekee elämästä kaoottista ja epävakaata ja on kokemuksena uuvuttava ja tuskallinen.

Sekamuotoinen sairausjakso on sairastuneen itsensä kannalta vaarallisin, koska masennusoireisto tuottaa itsetuhoista ajattelua ja maaniset oireet puolestaan tuovat toimintatarmoa. Sairastuneen itsemurhavaara onkin suurimmillaan sekamuotoisten jaksojen aikana.